Kasvoin viimein pojasta mieheksi

Kuvassa on kirjoittaja Nooa. Kuva: Aurora Johansson

Kirje Nooalle. 

Hei Nooa,
Katselen kuvia sinusta lapsena. Näen niissä sinut, aitona, onnellisena. Hymyilet ja naurat. Olet kuvissa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa. Olet juuri sinä. Tyytyväinen taapero, joka ei vielä tiedä mitään elämästä. Onneksi, ajattelen nyt.

Yksi kuvista jää mieleeni. Olet siinä ilman paitaa, ja se näyttää luonnolliselta. Lapsuudessa parasta on se, että kukaan ei välitä siitä, oletko ilman paitaa vai et. Tai saatko olla. Ja sinä olet, iloisena, paidattomana. 

Kunnes kasvat, taaperoikä jää taakse. Löydän lisää kuvia. Naurat niissäkin, olethan nuori. Huomaan kuitenkin, että olet jo alkanut löytää omia juttuja elämääsi. Olet selvästi halunnut valita osan vaatteistasi itse. Olet monissa kuvissa yhdessä veljesi kanssa. Näytätte samalta, leikitte yhdessä. Vanhempasi antavat sinun kasvaa juuri sellaisena kuin olet. Mikä voisikaan olla parempaa, kiitos heille siitä.

Ikää tulee lisää. Näissä kuvissa olet ehkä 13–15-vuotias. Murrosikä on päällä. Sinua ahdistaa hieman, mutta et tiedä miksi. Elät elämääsi, urheilet, sinulla on paljon kavereita. Jotain kuitenkin puuttuu, et ole kokonainen. Koet silti eläväsi hyvää elämää, ainakin sanot niin. Jokin sinua kuitenkin häiritsee. Rintasi kasvavat, pyydät äidiltäsi urheiluliivejä. Kuukautiset tuntuvat joka kerta yhtä ahdistavilta. Pitäisikö nyt kiinnostua luokan pojista? Miksi sinua ei kiinnosta? Olet viehättynyt naispuolisista opettajista, luokan tytöt näyttävät hyvältä. Se tuntuu luonnolliselta. 

Yläasteen loppupuolella tunnistat ahdistuneisuutesi. Kuuluuko se ikään? Uskot niin. Käyt läpi ensimmäisiä ajatuksia sukupuolestasi. Kyseenalaistat sitä, mutta vain itsellesi. Mietit, miksi et voisi pelata poikien joukkueessa, sinnehän oikeasti kuulut. Mikset voisi olla uimarannalla pelkissä uimashortseissa? Olet kateellinen veljellesi. Haluaisit olla muiden poikien joukossa. Mutta eihän se niin voisi mennä, ajattelet. Olet tyttö, et poika. Kaikki sinussa kuitenkin huutaa toista: Olen poika! Mutta olenko? En voi olla. 

Sinä voit huonosti.  Kaikki on sekavaa ja ahdistavaa, olet hukassa. Huomaan sen kuvistasi. 

Elät elämääsi, väärässä kehossa. Tiedät sen, mutta koet, että et voi tehdä asialle mitään. Olet umpikujassa, lukossa. Silti hymyilet ihmisille, olet hauska. Julkisissa vessoissa sinulle huomautellaan, että olet väärässä vessassa. Punastut, mutta salaa nautit tilanteesta. Sinua luultiin taas pojaksi, sehän on vain hyvä asia. Piilotat kehoasi isompiin huppareihin. Et osaa sanoittaa oloasi kenellekään. Urheilu ei tunnu luontevalta naisten joukkueessa, mutta jatkat siinä silti. Urheilu pitää pääsi edes jotenkin kasassa, saat purkaa turhautumistasi.  

Aloitat opiskelemaan hoitoalaa, se tuntuu kutsumusammatiltasi. Alat ymmärtää itseäsi paremmin, tietosi sukupuolen moninaisuudesta lisääntyy. Tapaat ihmisen, joka on aloittanut sukupuolenkorjaushoidot. Olet sekä haltioissasi että hämmentynyt. Vaikka edessäsi on konkreettinen esimerkki siitä, että on mahdollista olla se kuka oikeasti on, et kuitenkaan osaa pitää sitä mahdollisena omalla kohdallasi.

Aika juoksee ja niin juokset sinäkin. Olet levoton ja ahdistunut. Haet ihmisiltä lohtua, huomiota, hyväksyntää. Se ei kuitenkaan paranna oloasi. Sosiaaliset tilanteet ahdistavat, mutta sinun on selvittävä. Itsevarmuutesi murenee päivä päivältä. Ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta, vaikka pidätkin seurustelusta. Et ole oma itsesi, millään tavalla. Sinusta tuntuu, että elät jatkuvasti myrskynsilmässä. Hymyilet ulospäin, niinhän kuuluu tehdä. Olet kadottanut itsesi, mutta et kuitenkaan täysin ymmärrä tilannettasi. 

Löydät uuden ihmissuhteen, ajattelet ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kadotat itseäsi lisää, tuhoat suhteita sinulle tärkeisiin ihmisiin. Kahden vuoden ajan ajelehdit, etsit itseäsi, tuloksetta. Olet kuin mureneva kuori, siltä sinusta tuntuu. Purat ahdistustasi työntekoon, mitä enemmän sitä parempi. Kunnes sinut jätetään.  

Löydät jälleen uuden ihmissuhteen, yksin sinun on tukala olla. Sinun on saatava olla toisen ihmisen kanssa. Tämä ihmissuhde on sinulle merkittävä. Saat olla juuri sellainen kuin olet, se helpottaa sinua hieman. Tunnet eheytyväsi, sitä et ole tuntenut koskaan ennen. Koet lämpimiä tunteita, tulet nähdyksi. Sinulle annetaan tilaa olla sinä. Annat silti oppimiesi ajatusmallien määrittää elämääsi. Eihän ole muuta vaihtoehtoa. Vai onko? 

Kuluu hetki, toinenkin. Transsukupuolisuus, mitä se on, mietit. Koskeeko se sinua? Elämäsi on viimein mallillaan. On avioliitto, rakastava puoliso. Sinulla on kaikki edellytykset hyvään elämään, sinulla on tarvitsemasi tuki ja turva vierelläsi. Teet päätöksen. Päätät antaa äänen sisimmällesi, se saa vihdoin puhua. Lähdet kohti itseäsi.

Matkasi tästä eteenpäin on mielestäsi helppo, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole. Kipuilet, haluat kaiken heti, levottomuus valtaa sinut. Rikot sinulle rakkainta ihmistä pahimmalla mahdollisella tavalla, petät häntä. Vaadit liikaa puolisoltasi, vaadit liikaa myös itseltäsi. Löydät itsesi jälleen etsimästä hyväksyntää. Puolisosi kuitenkin kestää myrskyn, hoidatte tilanteen yhdessä. Ja sinun matkasi jatkuu. Kaikki ei kuitenkaan kestä ikuisesti, toteatte yhdessä. Lopulta jatkatte puolisosi kanssa matkaanne erillänne.  

Kirjoitan tätä kirjettä itselleni, tässä ja nyt. Olen käynyt elämäni läpi ajatuksissani lapsuudesta tähän hetkeen asti. Olen onnekas, että olen nyt tässä pisteessä. Olen saanut virallistettua sukupuoleni juridisesti, olen vihdoinkin mies yhteiskunnan silmissä. Olen kasvanut rehelliseksi, hyväksi mieheksi, muutaman mutkan kautta. Kai kaikella on tarkoitus? Uskon niin. Minulla on ollut viimeisen kuuden vuoden ajan äärimmäisen vahva tukiverkosto elämässäni. Kiitos siitä teille, tiedätte kyllä keitä olette. Olen tuellanne kasvanut pojasta mieheksi. Vaikka tiedän, että olen myös itse tehnyt valtavan työn, en voi kiittää teitä tarpeeksi. 

Olen kaikesta kokemastani huolimatta ylpeä itsestäni. Olen kulkenut pitkän matkan ja löytänyt vihdoin itseni. Olen pyytänyt anteeksi ihmisiltä, joita olen elämäni varrella satuttanut ja tulen pyytämään anteeksi tarvittaessa jatkossakin. Haluan tuntea elämää kohtaan samaan aikaan nöyryyttä ja varmuutta. Haluan pitää elämässäni ihmisiä, jotka tuovat siihen väriä. Haluan arvostaa itseäni ja muita. Haluan nauttia elämästä, ikääntyä. Haluan pitää sydämessäni kiinni pikku-Nooan hymystä ja aidosta elämänilosta.  

Minulta minulle, rakkaudella Nooa. 

Kirjoittanut Nooa Karinen

Instagram: @monimutkainenmies

Kuva: Aurora Johansson
Instagram: @pilvifilosofi