Olenko aseksuaalina muiden silmissä aina vähemmän?

SISÄLTÖVAROITUS: Seksuaalinen hyväksikäyttö, suostumuksen puute

Kun mä sanon, että mä haluaisin puhua aseksuaalisuudesta kokemuksena

mä tarkoitan, että mä haluaisin purkaa alloseksuaalisuuden skriptinä,

sisäistettynä kaavana, tulkintakehyksenä, karttana.

Mä haluaisin toimia omasta kokemusmaailmasta käsin,

mutten osaa tulkita tunteitani tai tunnista halujani.

Mulla ei ole kieltä, jolla kommunikoida.

“Ei noin”, mutta miten?

Häpeä on ensimmäinen asia, jonka tunnistan:

tunteena, olotilana, se jättää helposti kaiken alleen.

Joku sanoi, että häpeä tarkoittaa itsensä vääränlaiseksi tuntemista

ja syyllisyys vääränlaisen käytöksensä tunnistamista.

Häpeän sitä, etten toimi kuten muut.

Etten pääse osalliseksi johonkin, jota ihmisyyden ytimeksikin kutsutaan.

Häpeän sitä, etten osaa kertoa omista kokemuksistani, 

etten tiedä, mitä haluan.

Häpeän sitä, etten tunnista rajojani

ja sitä, että olen antanut niiden yli kävellä,

koskea ja koskenut,

vasten tahtoani.

Häpeän sitä, että häpeän itseäni.

Eihän minun pitäisi!

Erilaisuus-on-rikkaus-ja-feministinä-haluan-toimia-liittolaisena-kaikille,

mutten osaa olla sitä itselleni.

Mitä on ei-oleminen; a-seksuaalisuus?

Seksuaalisen vetovoiman puuttumista.

Mutta monet ihmiset vetävät minua puoleensa,

ei-kavereina,

ei-platonisessa mielessä,

kiinnostavina henkilöinä,

mutteivat seksuaalisesti,

eikä porukka ymmärrä.

“Johdit minua harhaan.”

“Kumpaa sinä oikein haluat: 
ystävyyttä vai jotakin muuta?”


Eikä kyse ole (ainoastaan) teoista,

ei itse seksi ole (ainut) ongelma,

eihän seksuaalisuus rajaudu vain seksiin toimintana.

Mitä me teemme sitten, kun sinä olet “täysiä” mukana

ja minun täyteni ei koskaan ole yhtä arvokasta?

Minun täyteni vertautuu aina normiin.

Olen aina jotain vähemmän.

“Olen jotain erilaista”, haluaisin osata huutaa!

“Muttet minun preferenssini”, kuulen vastauksen,

aivan kuin preferenssit olisivat itse valittuja,

tyhjyydessä syntyneitä,

eivätkä ylläpitäisi nykyistä hierarkiaa,

jossa aseksuaali voi olla lapsi tai sievistelijä,

kehittymätön tai kieltäymyksessä elävä,

ehkä kelpaamaton tai nirso myös - jos valinta on oma tai toisten.

Entä sitten, kun “haluttu” on adjektiivi?

kohteliaisuus ja saavutus.

Minä kiitän, olen ehkä jopa otettu,

mutta sanan jaettu merkitys ei vastaa haluamaani.

Opin ymmärtämään kohteliaisuuksina asiat, joista toivon voivani sanoutua irti

ja ei-toivottuina asiat, joita edustan.

Tai ymmärryksen tuolle puolelle kuuluvina,

marginaalisina.

Mitä väliä, mitä aseksuaalisuus on,

kun ei se meitä kosketa,

eihän?

Kirjoittanut nimimerkki S