Kuviteltu matka transpolille
Käynnistän traktorin Käpylän kulmilla Helsingissä. Kone rötröttää niin lujaa, että Vantaalla asti kuullaan, kuinka lähden ajamaan kohti Tampereen transpolia.
TosiMiesTM ei millään Saabilla ajele vaan jänisvaihteella kossupullo korvan takana. Aamusuihku on otettuna, moottoriöljyllä tietenkin. Vesi on liian naisellista, kun tarkoituksena on vakuuttaa transpolintyöntekijät omasta maskuliinisuudestaan.
Onpa tässä näin, miesten kesken vuorattu Arton kanssa kaikki peilit tissikuvilla. Koska mitään tarvetta liikenneturvallisuudelle ei TosiMiesTM:llä ole. Tosimieheydessä on kyse siitä, että kuuluu ja haisee eikä jää kenellekään epäselväksi, että tässä on nyt Äijä liikenteessä.
Matkalla vetäisen HK:n sinistä kitusiini, juoksen kiinni hirven ja syön sen sydämen. Hirven maksan vien transpolille todisteena miehuudestani.
Kun pääsen perille, tuon transpolin sosiaalityöntekijän katsomaan hienoa traktoriani, jonka korissa Arto lukee pornolehteä. Eihän tässä mitään nössöjä olla. Vaan ihan oikeita TosiMiehiä. Pyydän Artoa soittamaan tekemääni TosiMiesTM-coverin Teletappien tunnusmusiikista, nimittäin hanuriversion, jonka sävelsin yksin kyynelten kera muutaman kossun jälkeen. Yöllä. Tunteita ei ilmaista muuten, paitsi kännissä ja läpällä. Saatana!
Spredaan myös tuolilla niin, että haarakiilat repeää ja moottoriöljyvana vain valuu lattialle kastellen koko transpolin lattian muodostaen tekstin: TRISTAN ON TOSIMIESTM!
