Muna karkuteillä

Menin työpaikalla vessaan ja kurkkasin alas boksereihin. Paniikki iski: Ei saatana. Olen hukannut munani.

Etsin huolella boksereista ja housuista, jotta varmistuin siitä, että munani ei varmasti ole missään siellä. Ja todellakin, packeri oli jossakin muualla! Keräsin itseni ja menin vaivihkaa kiertämään koko myymälän. Josko muna löytyisi jostain. Mutta ei, packeria ei löytynyt mistään. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tai kuin muna työpaikalle.

Paniikkifiilis vain yltyi. Harjoittelijamme oli saattanut löytää kadonneen silikonimunani vessasta ja ehkä siksi hän ravasi siellä niin tiuhaan? Näki sen siellä lattialla ja kävi monta kertaa katsomassa sitä ja miettimässä, mitä ihmettä sille pitäisi tehdä. Ja ehkä lopulta heitti sen roskiin? Olinko syyllistynyt häirintään, jos olin näyttänyt munani tietämättäni?

Lähdin töistä kotiin epämääräisissä tunnelmissa. Seuraavana päivänä pomoni oli nimittäin menossa töihin munanhukkaustoimipisteeseen.

Soittelimme seuraavana päivänä. Pomon äänestä ei kuulunut mitään outoa. Mietin kuitenkin, onkohan pomo löytänyt munani? Voiko pomolta kysyä suoraan, onko se nähnyt mitään erikoista? Päätin olla kysymättä, ettei tunnelma menisi liian oudoksi.

Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että munani on hyvin todennäköisesti todennut, että nyt pitää päästä vähän bailaamaan. Ja tuolla jossain Berliinin prideilla se homoilee menemään jonkun toisen transmiehen itsenäisen munan kanssa, pride-lippu pallissa kiinni. Saatan ehkä saada postikortin jokusen vuoden päästä Berliinistä pikku-Tristanilta.

Kirjoittanut Tristan

Lue lisää tältä kirjoittajalta:
Kuviteltu matka transpolille