Olen (taas) sinkku
Kirjoittajan kuvaama maisema Helsingin kantakaupungissa.
Kirjoitin kesällä juhlallisin elkein siitä, kuinka olin löytänyt rakkauden. Kerroin, kuinka rakkaus alkoi yllättäen väittelystä, siitä miten kiinnostuimme toistemme ajatuksista. Sanotaan, että parisuhteet sammuvat samasta syystä kuin ne syttyvät. Näin kävi meillekin. Väittelyyn suhteemme lopulta päättyi.
Tullessani kaapista 23-vuotiaana ajattelin, että en voi koskaan saavuttaa keskiluokkaista unelmaa omakotitalosta, farmariautosta ja pysyvästä parisuhteesta, koska olen homo. Kun täytin 30 minulla oli elämässäni nuo kaikki asiat. Nyt unelmastani on jäljellä vain (liian kallis) auto. Pelkoni siitä, että homot eivät voisi elää tavallista lähiöelämää osoittautui kuitenkin vääräksi.
Keskiluokkaisen unelmani saavuttaminen ja murentuminen alle puolessa vuodessa on aiheuttanut minussa valtavasti häpeää. Minulle on oman kuplani ulkopuolelta sanottu, että sateenkaaripiireissä suhteet eivät kestä. Olen halunnut näyttää itselleni ja muille, että kykenen luomaan vakaita ja ihan tavallisia suhteita – aivan samoin kuin nekin ikäiseni, jotka ovat yhteiskunnan silmissä heteroita.
Häpeän lisäksi tunnen luonnollisesti myös surua siitä, että kauan toivomani suhde ei toiminutkaan. Olen pettynyt itseeni siksi, että etenin niin nopeasti, että tein jopa klassiset U-Haulit ja muutimme yhteen jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ennen kaikkea olen pettynyt siihen, että olin rakastumisen sokaisema.
Olen kuin queer-versio Sinkkuelämää-sarjan Carrie Bradshawsta. Uskon jokaiseen suhteeseen kuin ihmeelliseen satuun, tähtien asennon osoittamaan kohtaloon ja aina vain uudelleen ja uudelleen rakkauteen. Suhteiden päätyttyä vetäydyn omiin oloihini, laihdun, tilaan Zalandosta lohtu-Vansit, juon liikaa kahvia, puhun maratonpuheluita ystävieni kanssa ja kirjoitan Macbook heiluen tekstejä elämästäni. Samalla kun tekstini etenee new chapter -vaiheeseen, ilmestyy kännykkääni tulenlieskaa kantava deittiappi.
Haluaisin ajatella, että rakkauden päättyminen on jonkin asian menettämisen sijaan kokemus, joka rikastuttaa meitä. Kesti rakkaus sitten viikon tai loppuelämän tai olipa sen puitteina sitten omakotitalo tai lomahotelli aurinkorannalla. Miksi pitäisi hävetä sitä, että uskoi, toivoi ja rakasti? Miksi pitäisi hävetä rohkeutta heittäytyä? Eihän se ole maailmanloppu, jos ajan kanssa valkenee, että suhde ei toimikaan. Vaikka olisikin iloinnut siitä aluksi räiskyvästi, muuttanut nopeasti yhteen ja sitten pakannut tavaransa vielä nopeammin. Errare humanum est ja carpe diem.
”Saat onnen niiltä joita rakastat, mutta lainaan ainoastaan, sillä joskus koittaa se päivä, kun sun täytyy se palauttaa”, laulaa muusikko Lauri Hongisto. Nyt minä palautin lainani. Katson peiliin ja kysyn itseltäni, mitä muuta halusinkaan elämältä kuin omakotitalon, auton ja pysyvän parisuhteen. On aika elää sinkkuelämää yksiössä Helsingin keskustassa. Katsotaan kehkeytyykö tästä elämänvaiheesta Sex & the Cityn veroinen käsikirjoitus.
Varo siis vain, jos lähdet kanssani treffeille. Saatat päätyä Suomen suurpiirteisimmän homosarjan käsikirjoitukseen – tai omakotitaloon.
Kirjoittanut Aino
Kirjoittaja on tuottaja media-alalla ja yksi Näkymän perustajista.
Lue lisää tältä kirjoittajalta:
Lapset eivät osta sukupuolibinääriä
Lopetin elämäni käsikirjoittamisen
Rakkaus syttyi väittelystä
En ole nainen
Olenko maailman ainoa eronnut queer?
