Lapset eivät osta sukupuolibinääriä

Olen hypännyt vailla aiempaa kokemusta mukaan lapsiperhe-elämään kumppanini lasten kautta. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut norovirus, kihomatoja, ainakin 52 jalkapallo-ottelua, aikaisia päiväkotiaamuja, kurahaalareita eteisessä, 4-vuotiaan sielunelämän tulkintaa sekä inspiroivia, uusia minikokoisia tuttavuuksia.

Nykyään käyn useammin päiväkodissa kuin baarissa. Päiväkoti on paikka, jossa moni sukupuoleeni liittyvä asia on konkretisoitunut uudella ja hauskalla tavalla. Kävellessäni päiväkodin pihaan eräs minityyppi usein huutaa: “Kenen isi sä oot?” Hän siis lukee sisintäni juuri siten kuin se haluaa tulla luetuksi. Vastaan lapselle kuitenkin kohteliaasti: “En kenenkään isi, enkä äiti, enkä huoltaja.” Eräs toinen päiväkodin lapsista toivottaa minulle aamuisin: “Hyvää huomenta, herra!” Normatiivinen aikuisten yhteiskunta, jossa ihmiset lajitellaan genitaalien perusteella, tuntuu absurdilta näytelmältä tämän rinnalla. Lapset eivät lue sukupuolta pelkästään genitaaleista, etunimistä tai biologiasta käsin, ja se on todella vapauttavaa.

Olen kertonut kumppanini lapsille meneväni leikkaukseen, jossa rintani poistetaan. Nelivuotiaan autenttinen reaktio oli: “Sattuuko se?” Samainen nelivuotias on myös parhaansa mukaan koettanut jäsentää sukupuoltani: on tyttöjä, poikia – ja sitten on sukupuolilaisia, hän julistaa. Sukupuolilaisten laatikko sopii minulle! Lapset ovat kiinnostuneita sukupuolestani ja he puhuvat asioista kursailemattoman suorapuheisesti. Lukuisia kysymyksiä ei pääse pakoon ja liian kryptiset vastaukset on lopulta avattava konkreettisiksi. Lasten kanssa oleminen on myös vähentänyt kehodysforiaani. Aikaisemmin peittelin kehoani yleisissä saunoissa, mutta nyt jos saunomassa on mukana minityyppejä, vauhti saattaa olla sen verran kova, että kädet eivät riitä sekä kaitsemaan tulevaisuuden toivoja että peittelemään kroppaani.

Minä olen opettanut kumppanini lapsille shakkia ja jalkapalloa. He taas ovat opettaneet minut olemaan rennommin kehoni kanssa ja puhumaan suoremmin sukupuolestani. Voisi jopa sanoa, että kokemus on ollut korjaava niiden kaikkien vuosien varrella kohtaamieni aikuisten jälkeen, jotka ovat toistuvasti ohittaneet kokemukseni sukupuolestani vedoten milloin Raamattuun, lisääntymisbiologiaan tai muuten vain pölyttyneen konservatiivisiin näkemyksiin. Kunpa sukupuolen moninaisuutta voitaisiin aina kohdata uteliaasti toinen toistamme opettaen.

Kun mediassa tai somessa käydään eltaantunutta keskustelua siitä, kuinka sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat ovat liikaa lasten käsityskyvylle ja hämmentävät heitä, tekisi mieleni jyrätä koko keskustelu traktorilla. Kokemukseni mukaan ainoastaan aikuisten ajattelu voi olla siinä määrin rajoittunutta, että he eivät pääse yli hämmennyksestään sukupuolen moninaisuudesta puhuttaessa.

Hienoa kuitenkin on, jos voin olemassaolollani hämmentää ja järkyttää aikuisten luomaa vallitsevaa järjestystä. Mielestäni länsimaisen yhteiskunnan kuuluukin kokea järkytystä ja hämmennystä siitä, mitä muun muassa kristinusko on tehnyt ihmiskunnalle supistamalla sukupuoliroolit kahteen binääriseen. Me olemme enemmän ja meitä on monia – kaikenikäisiä vieläpä! Transihmiset, muunsukupuoliset, sukupuolilaiset ja määrittelemättömät ovat aina olleet osa ihmiskuntaa ja tulevat aina olemaan.

Kirjoittanut Aino
Kirjoittaja on ikuinen kesänlapsi ja yksi Näkymän perustajista.

Instagram: @ainosto

Aino suosittelee Tiia Aarnipuun teosta Trans – Sukupuolen muunntelmia (Like, 2008), josta tehty artikkeli löytyy täältä.

Lue lisää tältä kirjoittajalta:
Lopetin elämäni käsikirjoittamisen
Olen taas sinkku
Rakkaus syttyi väittelystä
En ole nainen
Olenko maailman ainoa eronnut queer?