Miksi koko ajan pitää tulla kaapista?

 
 
 
 
Teksti 1 Miksi aina pitää tulla kaapista_JPG.jpg
 

En ole kaapissa, mutta kuitenkin olen. En haluaisi olla kaapissa, mutta en tykkää tulla uloskaan. Tämä on yksi elämäni suurista dilemmoista.

Olen pohtinut elämäni aikana hyvin monelle ihmiselle hyvin moneen otteeseen seuraavaa: Miksi joku ei vain voisi suorittaa kaapistatuloa minun puolestani, vaan minun on pakko tehdä se itse? 

Miksi kaapistatulon pitää aina olla omassa mielessä sellainen saatanallinen prosessi, joka tuntuu jännittävältä, pelottavalta, ärsyttävältä ja liian isolta jutulta ollakseen kuitenkin vain kaapistatulo? Miksi se jännittää aina, vaikka tietäisi, ettei joidenkin ihmisten kanssa ole mitään syytä jännittää?

Niin ja kun enhän minä edes ole kaapissa! En aktiivisesti salaile identiteettiäni, sitä että olen lesbo. Harrastukseni parissa jopa koulutan usein sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta, ja siinä yhteydessä tulen usein maininneeksi vähintään, etten ole hetero. Miksi siis jännitän kaapistatuloa niin paljon? Miksi kaapista tuleminen ärsyttää minua niin paljon?

Koska kaapista pitää tulla jatkuvasti. Se on lähes päivittäistä toimintaa, johon liittyy älytön määrä nyansseja ja tunnereaktioita. En edes tiedä, kuinka monesti olen tullut elämäni aikana kaapista. Eikä koskaan voi olla ihan varma, suhtautuuko kuulija myönteisesti vai kielteisesti. Jännitän kaapista tulemista myös silloin, kun olen täysin varma siitä, että tiedon vastaanottajalla ei ole mitään pahaa sanottavaa. 

Olen tullut ensimmäisen kerran kaapista 15-vuotiaana ja viimeksi noin pari viikkoa sitten lääkärissä. Tulen kaapista joka kerta, kun puhun kumppanistani nimellä.

Jännitän kaapista tulemista myös siksi, että siitä tulee vähän sellainen olo, että nyt teen tästä numeron, vaikka tämä on maailman normaalein asia. En jaksaisi tulla kaapista. Olisi ihanaa, jos voisi vain kävellä paikkoihin ja kaikille olisi täysin selvää, että seurassani oleva nainen on kumppanini. Mutta toistaiseksi seurustelun ilmaiseminen on aina tietynlainen rituaali.

Sillä, että kaapista tulo jännittää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin epävarma omasta identiteetistäni. Jännitystä aiheuttaa ennen kaikkea vähemmistöstressi, pelko siitä, että paljastettuaan oman vähemmistöasemansa tulee syrjityksi.

 
 
 
KaappiKerttu Jaatinen / NOITA DIGITALomallaäänellä, näkymämedia, sateenkaarentältäpuolen